5+1 puuhaideaa vappuun

Lapsuudenkodissani oli suuri vappulaatikko, joka otettiin esiin kerran vuodessa. Tuo ihana laatikko oli täynnä erilaisia vappunaamareita, vappuhiuksia ja -huiskuja. Laatikko oli tärkeä osa vappua ja muistan monet vapputarvikkeet edelleen hyvin. Tällaiset naamiotarvikkeet eivät vielä ole meidän lapsellemme ajankohtaisia, mutta tulevien vuosien aikana haluan koota hänellekin taianomaisen vappulaatikon. Aion tallettaa laatikkoon joka vuosi yhden lapsen tekemän vappuaskartelun, jonka hän löytää laatikosta sitten seuraavana vuonna.

Tänä vuonna me kokeilimme etukäteen useita erilaisia vappupuuhia, joista kokosin kuusi taaperon mielestä hauskinta puuhaa: kolme ilmapalloleikkiä ja kolme askartelua, joista yhden julkaisin jo aiemmin. Puuhista monet ovat vanhoja tuttuja, mutta taaperolle uusia ja innostavia.

Ilmapalloeläimet


Monesti lapset intoutuvat riehakkaaseen leikkiin ilmapalloilla. Tämä on tietysti hauskaa, mutta tänä vuonna halusin kokeilla myös jotakin uutta ja askartelin ilmapalloista erilaisia eläimiä. Taapero oli ilmapalloeläimistä todella innoissaan, eikä olisi millään malttanut odottaa liiman kuivumista. Eläimet innostivat ilmapalloleikkeihin uudella tavalla, sillä ilmapallot eivät olleet enää vain palloja, vaan taapero pystyi nimeämään jokaisen pallon (possu, leppäkerttu jne.).

Teimme ilmapalloeläinten kanssa temppuradan, jossa jokainen eläin piti yksitellen kuljettaa radan läpi niitylle. Radalla taaperon piti mm. kiivetä tuolin yli ja ryömiä tuolin ali. Kuljetusleikki oli taaperon mielestä hauska ja hän halusi leikkiä sitä monta kertaa.


Ilmapallo narussa


Ilmapallojen heittely ja niiden lyöminen ilmasta on erityisen hauskaa. Minä pidän siitä vielä aikuisenakin. Taapero ei kuitenkaan saa pidettyä ilmapalloa itse ilmassa, eikä osaa kontrolloida lyöntejään niin, ettei pallo sinkoaisi minne sattuu ja putoaisi lopulta lattialle. Ratkaisimme ongelman sitomalla ilmapallon siimalla kiinni kattolammppun. Nyt taapero saa pompotella ja lyödä ilmapalloa mielin määrin ja kiinnostus säilyy, kun palloa ei tarvitse jatkuvasti noukkia maasta. Taapero rakastaa tätä leikkiä. Eräänä yönä hän yritti unissaankin huitoa ilmapalloa käsillään. Seuraava päivänä kokeilimme ilmapallon lyömistä kärpäslätkällä, joka olikin erinomainen maila. Olemme harjoitelleet myös puskemaan palloa päällä ja kokeilleet, kuinka palloa voisi pompottaa yhdellä sormella. Huomioithan, että ilmapallo on kiinnitettävä tarpeeksi korkealle, ettei kuristumisvaaraa synny.




Ilmapallon kuljetus


Olemme harjoitelleet myös ilmapallon kuljetusta. Tämä vaatii taaperolta suurta tarkkuutta. Tein kertakäyttölautaseen kahvan liimaamalla kertakäyttöveitsen kiinni lautasen pohjaan. Ensin harjoittelimme ilmapallon asettamista lautaselle ja lautasen pitämistä paikoillaan. Sitten näytin taaperolle, kuinka ilmpalloa kuljetetaan tekemäämme rataa pitkin. Hieman isompi lapsi voisi harjoitella ilmapallon pomputusta lautasen päällä tai ilmapallon pyydystämistä lautaselle ilmasta.




Vappuhuiska


Halusin tehdä taaperolle oman vappuhuiskan. Vappuhuiskan tekeminen on yksinkertaista ja nopeaa, mutta taaperolle melkoisen haastavaa, joten taapero osallistui tällä kertaa vain coctail-tikun maalaamiseen. Vappuhuiskaa varten tarvitset silkkipaperisuikaleita, tikun ja teippiä, jolla suikaleet kiinnitetään tikkuun. Huiskuttelu oli taaperon mielestä hurjan hauskaa!



Vappuraketti


Tätä askartelua varten tarvitset wc- tai talouspaperihylsyn, silkkipaperisuikaleita ja halutessasi yhden piipunrassin. Liimasimme silkkipaperisuikaleet sormiväreillä maalaamamme puolikkaan talouspaperihylsyn sisään. Minä hoidin suikaleiden liimaamisen ja taapero liimasi hylsyn päälle koristeita silkkipaperipaloista. Askartelusta oli tarkoitus tulla putki, johon puhaltaessa toisessa päässä olevat silkkipaperipalat heiluvat. Taapero ei kuitenkaan osannut puhaltaa putkeen, joten päätin tehdä siihen vielä kantokahvan, josta putkea voi heiluttaa. Tämä olikin hyvä keksintö. Taaperosta on hauskaa juosta ympäriinsä raketti kädessään. Ajattelimme ottaa raketin mukaan myös ulos, mutta emme ole vielä päässeet toteuttamaan ideaa.



Vappukukka 


Vinkkaan vielä myös edellisen postauksen kukka-askartelusta, joka sopii mielestäni erinomaisesti vappuun. Tämän askartelun taapero toteutti lähes itsenäisti. Ohjeet löytyvät täältä.


Iloista vappua!



Helppo kukka-askartelu taaperolle

Tätä kukka-askartelua voimme molemmat taaperon kanssa lämpimästi suositella. Se sopii mielestäni niin kevääseen/kesään, äitienpäivään kuin vappuunkin. Sopivan yksinkertainen ja kaunis askartelu, joka ei ole pelkästään koriste, vaan ilahduttaa myös leikeissä. Minulta kului esivalmisteluihin aikaa muutama minuutti, joten askartelu on myös vanhemman kannalta helppo toteuttaa. Tarvikkeetkin löytyvät usein valmiina kotoa. Meidän taaperomme ei yleensä jaksa keskittyä askarteluun kauaa, mutta näitä kukkia hän jaksoi tehdä yhdeltä istumalta kaksi. Idean askarteluun löysin Pinterestistä.



Yhtä kukkaa varten tarvitset paperisuikaleita, kaksi paperiympyrää, liimaa sekä halutessasi coctail-tikun. Vaihtoehtoisesti valmiin kukan voi myös liimata vaikkapa korttiin. Ensin suikaleet liimataan kiinni toiseen ympyröistä. Tämän jälkeen suikaleen toinen pää liimataan ensimmäisen päälle. Suikaleiden liimaaminen päällekkäin on taaperolle hyvää harjoitusta silmän ja käden yhteistyöstä.

Minä toimin aluksi liimamestarina ja taapero painoi suikaleen liiman päälle. Lapsen saatua jujusta kiinni, sujui liimaaminenkin melko hyvin, eli hän pystyi toteuttamaan tämän askartelun lähes itsenäisesti, minun antaessani ohjeita vieressä. Kun kaikki suikaleet oli liimattu, minä liimasin aiemmin maalaamamme tikun niiden päälle. Tikun päälle liimasin vielä toisen ympyrän. Käytimme suikaleiden liimaamiseen paperiliimaa ja tikun liimaamiseen erikeeperiä.



Nyt me siirrymme ideoimaan ja toteuttamaan vappuaskarteluja, joita tulossa blogiin seuraavaksi. Seuraa Leikkinurkkaa Facebookissa, niin löydät uudet ideat helposti. Facebookissa myös lapsimessulippuarvonta.

Ideoita taaperon kotivoimisteluun

Lapsi tarvitsee jo alle 2-vuotiaana päivittäistä liikuntaa. Pienten lasten liikuntasuositus on vähintään kolme tuntia liikuntaa päivässä. Minä uskon liikuntasuositusten täyttyvän normaaleissa arjen leikeissä, eivätkä taaperot mielestäni tarvitse harrastuksia. On kuitenkin tärkeää tarjota lapselle monipuolisia mahdollisuuksia harjoitella liikkumis-, tasapaino- ja käsittelytaitoja.


Me kävimme ennen taaperojumpassa, jota lapsi rakasti. Jumpassa hän sai kiipeillä, temppuilla ja tutustua erilaisiin väleisiin. Palattuani töihin jouduimme lopettamaan jumpan ja edelleen puolen vuoden jälkeenkin lapsi muistelee jumppaa lämmöllä. Taaperoni jumppakaipuun inspiroimana kehittelin meille talvella kotivoimistelun, josta taapero on joka kerta yhtä innoissaan. Voimistelu on rakennettu metsätarinan ympärille. Tarinan tapahtumat ja jumpan liikkeet toistuvat meillä aina samassa järjestyksessä. Lapsi pitää tutusta tarinasta ja on innoissaan, kun tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nyt haluan jakaa teillekin tämän taaperon (miksi ei isommankin lapsen) kotivoimistelun. Voimistelussa lähdemme metsäretkelle omassa olohuoneessamme:

Otamme eväskorit käteen ja lähdemme retkelle metsään. Kävelyä erilaisilla tyyleillä näkymätöntä eväskoria kantaen. Huomaamme maassa marjoja, joita keräämme koreihimme. Kävelyä edelleen, mutta nyt muutaman askeleen välein käynti kyykyssä napaten samalla leikisti marjoja koriin. Tätä alkulämmittelyä taapero jaksaa yleensä aika kauankin ja samalla saa itsekin kyykkytreeniä. 

Huomaamme, että marjoja on niin paljon, etteivät ne mahdu enää eväskoriin. Jotta saamme kaikki marjat kuljetettua, meidän täytyy ottaa avuksi kottikärryt. Taapero laittaa kädet maahan ja minä otan hänen jaloistaan kiinni. Taapero kävelee käsillään eteenpäin kottikärrykävelyä. Myös kottikärrykävely on yksi lapseni suosikkiliikkeistä, vaikka vaatiikiin paljon ponnistelua ja harjoitusta. Tässä kuvassa pidän taaperoa nilkoista kiinni, mutta alkuun kannattaa kokeilla ottaa kiinni polven yläpuolelta lapsen reisistä.



Saavumme kukkulan päälle, josta lähdemme kierimään alas. Taapero asettuu lattialle selälleen makaamaan jalat ja kädet ojennettuina suoriksi. Hän lähtee pyörimään tukkipyörintää kyljen kautta vatsalleen ja vatsalta taas selälleen. Välillä autan häntä pyörittämällä jaloista. Tukkipyörintä on yllättävän haastava kehonhallintaliike taaperolle. Heittelemme myös kuperkeikkoja pehmeällä sammalmättäällä (tai taapero heittelee, minä en nykyään enää niin välitä kuperkeikoista).



Saavumme joelle. Lähdemme ylittämään jokea hyppimällä kiveltä kivelle. Hypimme tasahyppyjä näkymättömältä kiveltä toiselle. Saavuttuamme joen toiselle puolelle, löydämme veneen, jolla päätämme lähteä soutamaan jokea pitkin. Asetumme istumaan vastakkain jalat suorina. Otamme toisiamme käsistä kiinni ja lähdemme suotamaan nojaten vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Meistä on mukavaa laulella keksimäämme soutelulaulua samalla, mutta sopisipa tähän yhteyteen vaikka monelle tuttu Kanoottilaulu (Kanootin kapean vesille työnsin....).

Noustuamme rantaan, huomaamme edessämme karhun. Lähdemme kävelemään karhukävelyä karhua matkien. Kävelemme karhukävelyä eteen- ja taaksepäin sekä kylki edellä molemmille sivuille.



Käsinseisontaan en ole keksinyt mitään, millä sitoisin sen metsätarinaan, mutta taaperolle kyllä uppoaa ihan vain sekin, että pysähdymme nyt harjoittelemaan käsinseisontaa puuta vasten. Taapero käy peppu seinää vasten, kädet suorina lattiassa ja alkaa kiivetä jaloillaan seinää pitkin ylös. Tässä tempussa täytyy muistaa ottaa sukat pois. Alla olevassa kuvassa esimerkki turvallisuusriskistä käsinseisonnassa, olen nimittäin unohtanut ottaa maton pois ja se liukuu lapsen käsien alla.



Näemme vielä pupun ja hypimme eteenpäin kuin puput. Kyykkyasento jalat ja kädet maassa. Paino laitetaan käsien varaan ja hypätään kyykyssä eteenpäin tai sivulle. Huomaamme maassa myös pienen hämähäkin ja kokeilemme itsekin hämähäkkikävelyä. Kädet ja jalat maassa, napa kohti kattoa. Peppu nostetaan irti lattiasta. Hämähäkkikävely on taaperollemme vielä haastavaa ja me harjoittelemme vasta pepun nostamista ylös. 

Huomaamme taas joen ja päätämme ylittää sen puunrunkoa pitkin. Ensin taapero kiipeää ylös puunrungolle ja sen jälkeen kävelemme runkoa pitkin joen yli. Otan taaperoa käsistä kiinni. Laitan jalat yhteen ja kehotan häntä kiipeämään jalkojani pitkin ylöspäin. Kiipeilyn jälkeen kävelemme jotakin viivaa, esimerkiksi maton reunaa pitkin joen yli. 





Lopuksi istahdamme mättäälle ja syömme vatsamme täyteen marjoja.

Voimistelemme kotona tämän "pitkän kaavan mukaan" noin kerran viikossa. Kerron tarinaa aina samalla tavalla, mutta mikäli taapero ei jonakin kertana haluakaan tehdä vaikkapa kuperkeikkoja, hyppäämme tarinassa eteenpäin. Lapsesta on erityisen hauskaa,  kun aikuinen eläytyy tarinaan ja liikkuu yhdessä lapsen kanssa.

Loppuun vielä vinkkaan, että Leikkinurkka löytyy nyt myös Facebookista. Tule mukaan ja saat ensimmäisenä tiedon uusista ideoista. Aurinkoisia liikuntahetkiä!

Itse tehty taikahiekka


Hiekkalaatikot alkavat vihdoin kaivautua esiin lumen alta ja hiekkaleikkeihin pääsee taas pitkän tauon jälkeen. Me päätimme tuoda hiekkaleikit myös sisälle ja sitä varten valmistin taikahiekkaa. Valmistus on nopeaa ja helppoa, sillä taikahiekka tehdään sekoittamalla jauhoja ja öljyä.

Taikahiekkaan tarvitaan neljä osaa jauhoja ja yksi osa öljyä. Minä laitoin sekaisin vehnäjauhoja ja maissitärkkelystä, yhteensä 4dl. Öljyä laitoin reilun desin. Autoleikkejä varten öljyä olisi saanut olla vähemmän, jotta hiekka ei olisi paakkuuntunut niin helposti. Kakkuja tehdessä öljyä sai kuitenkin olla reilusti. Olisikin pitänyt leikkiä ensin autoleikit ja lisätä öljyä vasta sen jälkeen.



Hiekka on ollut meillä nyt viikon verran aktiivisesti leikeissä. Olemme leikkineet monet auto- ja keittiöleikit. Olen yllättynyt, miten lapsi rauhoittuu tämän aistileikin pariin ja keskittyy leikkiinsä pitkänkin aikaa. Välillä traktori kolaa kaikki hiekat yhteen kasaan ja välillä muovaillaan lihapullia, joita sitten paistetaan leikkikeittiössä. Inspiroiduimme pitämään myös synttärijuhlat, joita varten kakku koristeltiin nonparelleilla. 


Emme ole koskaan kokeilleet kaupan valmista taikahiekkaa, joten en osaa verrata itse tehtyä siihen. Itse tehdessä hiekan koostumusta pystyy kuitenkin säätelemään ja hiekasta saa juuri sellaista kuin haluaa. Valmistuskulut eivät ole kovin suuret ja samalla hiekalla leikkii usean päivän ajan. Hiekkaa voi tehdä kerralla suuremmankin määrän, jolloin leikkimahdollisuudet kasvavat.

Pääsiäisen hauskin munien maalaus taaperon kanssa


Päätimme maalata pääsiäismunia tänä vuonna vauhdikkaampaan tyyliin ja se sopikin 2-vuotiaalle todella hyvin.


Toteutukseen tarvitaan laatikko, väriä ja pääsiäismunia. Me käytimme muovisia askartelumunia. Laatikon pohjalle laitetaan väriä ja muna asetetaan laatikkoon. Laatikkoa heilutellaan ja ravistetaan, jolloin pääsiäismuna pyörii laatikon pohjalla, värit sekoittuvat ja muna värjäytyy kauniiksi. Taaperolta laatikon heiluttelu sujui parhaiten seisten.




Kokeilimme maalausta ensin sormiväreillä. Laitoin sormiväriä liian suuriksi kasoiksi laatikon pohjalle (ylempi kuva), jolloin muna juuttui värikasoihin, eikä taaperon heilutusvoima riittänyt pääsiäismunan irrotukseen. Väriä kannattaa siis laittaa hyvin ohuita juovia ympäri laatikon pohjaa. Toisen maalauskokeilun teimme vesipohjaisella askartelumaalilla (alempi kuva). Lopputuloksen kannalta maalilla ei mielestäni ollut väliä, mutta mikäli valinnanvaraa on, valitsisin maalaukseen juoksevamman maalin. Tärkeintä on kuitenkin laittaa maalia tarpeeksi ohuena kerroksena.


Taaperon refleksit eivät aina riittäneet kääntämään laatikkoa takaisin suoraksi tarpeeksi ajoissa, joten muutaman kerran pääsiäismuna sinkoili laatikosta lattialle (ja verhoille). Pienimmille maalaajille suosittelenkin kylpyhuonetta tämän aktiviteetin toteutuspaikaksi. 


Uusia ideoita palapelien kokoamiseen: valokuvasuunnistusta ja aistiharjoituksia

Palapelien kokoaminen kehittää mm. matemaattista ajattelua, hienomotoriikkaa, muistia ja hahmotuskykyä. Meidän palapelimme ovat jo hetken aikaa olleet liian helppoja taaperolle. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet aikaiseksi hankkia haastavampia ja siksi päätin keksiä uusia ideoita vanhojen palapelien kokoamiseen.


Laitoimme palapelinpalat yhdessä laatikkoon ja täytimme laatikon palloilla. Lapsen tehtävänä oli etsiä palapelinpalat pallojen seasta ja koota palapeli. Annettuani ohjeet, viisas lapseni alkoi tyhjentää palloja pois laatikosta, jonne olimme ne juuri yhdessä laittaneet. Leikin oli kuitenkin tarkoitus olla myös aistiharjoitus, joten näytin lapselle, kuinka palapelinpaloja etsitään laatikosta työntämällä käsi pallojen sekaan. Ensin käden laittaminen pallojen sekaan jännitti lasta, mutta olikin hauskaa, kun hän pääsi vauhtiin. Piilotimme palat laatikkoon monta kertaa uudelleen. Paloja voi piilottaa myös esimerkiksi raa'an makaronin tai riisin sekaan.


Toisella kerralla piilotin paloja ympäri kotiamme. Annoin lapselle vihjeen palapelinpalan sijainnista ja lapsen piti käydä etsimässä palat: "Seuraava pala on koiran vesikupin vieressä". Kokeilin myös valokuvasuunnistusta palojen etsimisessä. Otin kännykällä kuvan kohdasta, jossa palapelinpala on, näytin kuvan lapselle ja lapsen piti etsiä pala kuvan perusteella. Tehtävää voi vaikeuttaa rajaamalla kuvaa erilailla. Jos kuvassa näkyisi esimerkiksi vain yksi parkkitalon parkkiruutu, tehtävä olisi vaikeampi kuin nyt, kun parkkitalo näkyy kokonaan.


Valokuvasuunnistuksesta lapsi piti erityisen paljon. Kuorin itse samalla perunoita ja palapeli oli vieressäni keittiössä. Lapsi kävi luonani katsomassa yhden valokuvan kerrallaan, lähti sitten etsimään piilotettua palaa ja toi sen paikalleen palapeliin. Tämä on nopea ja helppo aktiviteetti valmistella vaikkapa illalla valmiiksi aamua varten, jolloin aamulla voi itse vielä loikoilla hetken, kun lapsi etsii innokkaana piilotettuja palapelinpaloja.

Tein meille myös uuden palapelin piirtämällä esineiden ääriviivoja kartongille. Lapsen piti asetella esineet  ääriviivojen päälle. Meillä sattui olemaan tähän sovipia kartonginpaloja, mutta palapelin voisi tehdä myös piirtämällä kaikki ääriviivat samalle paperille.


Väriharjoituksia autoilla + ideoita muihin autoleikkeihin

Nukkumaanmenon aikaan meillä on usein ihana juttuhetki. Eräänä iltana kysyin, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä. "Mopot ja autot", uninen taapero kuiskutti päättäväisesti. Ne ovatkin meillä suosikkileluja, joilla hän haluaa leikkiä useita kertoja päivässä. Tässä leikissä päätin yhdistää autot väriharjoituksiin ja tein pahvista autoille värikkään parkkipaikan.


Taapero seurasi parkkipaikan valmistumista malttamattomana ja sitä mukaan kun sain parkkiruutuja väritettyä, hän ajoi heti sopivan värisen auton parkkiin. Meiltä löytyi yllättävän monenvärisiä autoja, mutta leikkiin riittäisi vain muutama erivärinen auto, sillä ainakin meidän taaperostamme oli hauskaa vaihtaa parkkiruutua. Punainen paloato ajoi vuorotellen kaikkiin punaisiin parkkiruutuihin. Yllättävän vaikeaa hänen oli löytää oikea parkkipaikka valkoiselle autolle. Tämä johtui ehkä siitä, että käyttämäni pahvi oli valkoista, enkä siksi ollut värittänyt valkoisia ruutuja millään värillä. Huomasin kuitenkin, että vaikka puhumme väreistä paljon, selkeästi muita värejä vähemmän tulee puhuttua mustasta ja valkoisesta.


Leikin jälkeen laitoin parkkipaikan piiloon ja tarkoitukseni on ottaa se esiin silloin, kun taapero kaipaa kipeästi autoleikkiseuraa, enkä minä pääse sillä hetkellä leikkimään. Meillä lapsi ei viihdy juurikaan itsekseen leikkien, mutta tällaisten sopivan yksinkertaisten ja kiinnostavien tehtävien parissa vierähtää itsenäisesti tovi jos toinenkin.

Samalla autoleikillä voi harjoitella montaa muutakin asiaa kuin värejä. Numeroita voi harjoitella teippaamalla auton kattoon lapun, johon on piirretty tietty määrä palloja, vaikkapa kaksi palloa. Tämä auto pitää ajaa parkkiruutuun, jossa on numero 2. Jos harjoitellaan laskemista, voi auton katossa olla teipattuna lasku ja parkkiruudussa vastaus. Lukemista voi harjoitella teippaamalla auton kattoon lapun, jossa on sanan alkutavu, vaikkapa ta. Tämä auto pitää ajaa parkkiruutuun, jossa on sille sopiva lopputavu, esimerkiksi lo (talo). Tai vaikkapa värejä englanniksi voi harjotella kirjoittamalla parkkiruutuihin värien nimet englanniksi ja autot pitää ajaa värin mukaan oikeaan parkkiruutuun.

Pääsiäismunien vaahtomaalaus

Tulossa on lapsemme kolmas pääsiäinen, mutta koen, että tänä vuonna hän viettää pääsiäistä ensimmäistä kertaa. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa enegriaa panostaa pääsiäisvalmisteluihin. Nyt taapero on myös sen ikäinen, että voimme tehdä yhdessä pääsiäisaskarteluja ja kasvattaa rairuohoa. Olen odottanut tätä aikaa, jolloin saan itsekin kokea juhlapyhien taikaa lapseni ilon kautta. Tiedän, että näitä vuosia on edessä vain rajallinen määrä ja sen vuoksi meillä aloiteltiin pääsiäisen ennakkotunnelmointia jo viime viikolla.

Ensimmäisenä tutustuimme pääsiäismuniin. Taapero on saanut koristella paperisia pääsiäismunia sormiväreillä ja liimata pääsiäismuniin värikkäitä paperinpaloja. Hän on saanut myös värittää värityskuvia pääsiäismunista. Tulostettavia värityskuvia löytyy netistä paljon.

Innostuin kokeilemaan myös vaahtomaalausta taaperon kanssa ja saimmekin aikaan aika upeita pääsiäismunia. Näitä voisi käyttää vaikkapa pääsiäiskorteissa. Minun ajatukseni on ripustaa vaahtomaalatut pääsiäismunat nauhaan ja tehdä niistä koriste. Meidän pääsiäismunamme olivat siis paperisia, mutta samalla tavalla voi värjätä myös ihan oikeita munia.


Vaahtomaalaus on helppo toteuttaa ja se onnistuu taaperonkin kanssa. Tarvikkeetkin löytyvät usein valmiiksi kotoa. Minä käytin voipaperilla suojattua astiaa, partavaahtoa, sormivärejä (ne eivät varmastikaan olleet parhaat värit tähän tarkoitukseen) sekä vanupuikkoja. Tarvitaan tietysti myös kartonkia, joka on leikattu munan muotoon. Tähän käyttöön voisi sopia vaikkapa vanhat postikortit. Kannattaa varata valmiiksi myös alusta, johon valmiit pääsiäismunat voi asettaa kuivumaan sekä talouspaperia. 



Astiaan levitetään partavaahto, jonka päälle nostellaan pieniä kasoja väriä. Sitten alkaa hauskin osuus. Vanupuikolla vedetään partavaahdon päältä pitkiä suoria vetoja vaaka- ja pystysyynnassa. Syntyy kaunis, marmorinen pinta. Taapero innostui tästä levitysosiosta niin paljon, että meidän kaunis pintamme levittyi jo aika suttuiseksi, mutta pääasia, että lapsi nautti tekemisestä. 



Sitten pääsiäismuna painetaan vaahtoon ja nostetaan kuivumaan. Vaahdon annetaan kuivua jonkin aikaa, jonka jälkeen ylimääräisen vaahdon voi pyyhkiä tai painella pois. Minä annoin osan munista kuivua kokonaan itsekseen ja sen seurauksena muniin jäi pieniä kohtia, joissa ei ole ollenkaan väriä. Vaahdon sekaan voi sekoittaa liimaa, jolloin myös valkoiset osat jäävät näkyviin, kun partavaahto haihtuu pois.








Pehmeät ja värikkäät pompomit

Pompomit ovat olleet ostoslistalla jo pitkään ja nyt pääsiäistarvikkeiden ilmestyessä kaupan hyllyille, oli pompomeja tullut meidänkin kauppaamme. Lapsi ihastui näihin pehmeisiin palloihin siltä istumalta. Hän halusi hypistellä palloja ja leikkiä niillä. Me leikimme ensin värileikkiä, eli taaperon piti järjestää pompomit lokeroihin värin mukaan.


Harjoittelimme myös silmän ja käden yhteistyötä. Taaperon piti siirtää pompomit pihdeillä astiasta toiseen. Meidän käyttämämme pihdit löytyivät lapsen leikkikeittiöstä, eli ovat lasten kokoa. Pompomin poimiminen pihdeillä sujui ihan hyvin, mutta sen pudottaminen toiseen astiaan oli haastavaa. Voimansäätely otetta hellenteässä on siis vielä vaikeaa. 


Pompomit sopivat mainiosti myös palloradalle, josta kerroin eräässä aiemmassa kirjoituksessa. Nyt vaihdoin putkien värit niin, että ne vastaavat värit löytyivät pompomeista ja rata pääsi taas aktiiviseen käyttöön.



Maalarinteipistä on moneksi

Autoratoja, tasapainoratoja, kotileikki... teipistä voi tehdä vaikka mitä. Me ollaan innostuttu teippailusta ja käytetty teippiä nyt useampaankin leikkiin. Lattiateippaukset kestävän muutaman päivän leikin, mutta tänä sohva-autorata oli yhden päivän puuha, sillä teipit irtosivat kankaasta nopeammin. Loistava puuha kuitenkin esimerkiksi flunssapäivälle.



Taaperolle riittää kyllä yksinkertainenkin autorata, joka on hetkessä valmis leikkeihin. Samoja viivoja pitkin me myös harjoittelemme kävelyä etu- ja takaperin sekä sivuttain. Harjoittelemme näitä taitoja monesti myös ilman viivaa, eikä taapero viivalla vielä oikein pysykään, mutta viiva selkiyttää reittiä ja taaperolle voi antaa myös itsenäisiä tehtäviä: "Kulje viivan päähän ja takaisin takaperin". Taitoradan voi tehdä myös toisin päin, eli teippiin ei saa koskea. Tällöin harjoitellaan mm. teipin yli hyppäämistä.



Olemme myös teipanneet lattiaan koteja eläimille. Samat teippaukset ilahduttavat monta päivää ja kun kiinnostus vähenee, voi tehdä taas uuden teippauksen. Uutta iloa saa myös teippaamalla vanhan asuinalueen yhteyteen vaikka kaupan tai kirjaston.



Taaperokin tykkää teippailla ja välillä annan teipistä taaperolle pieniä paloja ja hän teippaa niitä lattiaan - teippitaidetta.





Taapero liimaa: autoja ja lumiukkoja

Olen alkanut pitää ainakin yhtä askartelua valmiiksi esivalmisteltuna, jotta askarteluinnon iskiessä pääsemme heti askartelemaan. Käytän askarteluihin (ja muihinkin aktiviteetteihin) koreja, joihin kerään kaikki tarvikkeet valmiiksi silloin, kun siihen on hyvä hetki. Kun päätämme askarrella, minun tarvitsee vain ottaa kori esiin.


Nyt olemme tehneet yksinkertaisia askarteluja, joissa taapero liimaa valmiiksi leikatut palat kartongille. Lumiukot ovat olleet talven kestosuosikki, helppoa ja hauskaa. Teimme myös ystävänpäiväkortit tällä teemalla ja taapero osaakin jo liimailla palat oikeille paikoilleen ilman isompaa ohjausta. Askartelusilmien liimaaminen ei vielä onnistu, vaan siinä tarvitaan minun apuani.



Nämä ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoja ja kivoja askarteluja, joiden lopputuloksesta taapero on ylpeä. Valmisteluun kuluu 5-10 minuuttia ja kun esivalmistelun on tehnyt etukäteen, on askartelun aloittaminen helppoa milloin vain. Itse ostan paperilajitelmia, joissa yhdessä nipussa on kattava värilajitelma, joka riittää askarteluun pitkäksi aikaa. 

Kunhan taapero vähän varttuu, sopivat nämäkin itsenäiseksi puuhasteluksi. Tällä hetkellä hän tarvitsee vielä neuvoja siihen, mihin mikäkin osa liimataan. Alla samalla tavalla toteutettu autoaskartelu.